Haarukanjäljen tapahtumasarjassa kuultiin kesän aikana asiantuntijoiden puheenvuoroja ja käytiin vilkasta keskustelua viidestä hankkeen teemasta. Kokosimme kesän sadon yhteen. Tässä tulee Haarukanjäljen vinkit, joilla voit jättää hyvän jäljen.

Paranna ruokaturvaa Suomessa ja maailmalla

• Osta lähellä tuotettua ja sesongissa olevaa ruokaa
• Tutki kaukana tuotettuja tuotteita, ota yhteyttä maahantuojaan ja kysy tuotteesta
• Tue kehitysmaiden maanviljelijää esim. lainaamalla naispienviljelijälle mikrolaina
• Vältä ruokahävikkiä
  • Vinkki syksyn sadon talteen ottamiseen: muista myös pakastamista vähemmän energiaa kuluttavat säilöntäkeinot eli sokerointi, kuivaaminen, suolaaminen, maitohappokäyminen, savustus, hapattaminen, etikkasäilöntä ja umpiointi
• Osta ruokasi suoraan tuottajalta tai osallistu ruokapiiriin
• Perusta oma kaupunkiviljelmä tai liity ruokaosuuskuntaan
• Hyödynnä villiyrttejä ruoanlaitossa

Vuohenputki-litulaukkapesto à la Antti Pyykkö syntyy kädenkäänteessä, kun yrttien joukkoon sekoitetaan sitruunamehua, manteleita tai pinjansiemeniä, suolaa ja mustapippuria.

Kierrätä ravinteet

• Ota talteen oma ja kaverisi virtsa ja käytä lannoitteena esim. ruotsalaisen pissakannun avulla. Virtsa sisältää kasveille käyttökelpoisessa muodossa typpeä ja fosforia.
• Asenna mökillesi erotteleva huussi

Pissakannu toimii pottana, yöastiana ja kaupunkipuutarhurin ravinnevarastona.

Kääntöpöydän kesän peeponics-kokelussa vesiviljelyssä käytettiin lannoitteena virtsaa. Kurkut ja chilit kasvoivat hyvin ja olivat makoisia.

Lisää luonnon monimuotoisuutta

• Osta kotimaista hunajaa – 1 € on 10 € sijoitus luonnon monimuotoisuuteen
• Tee villipölyttäjähotelli
• Aloita mehiläistarhaus

Rakentamalla villipölyttäjähotellin voit parantaa kotipuutarhan satoa ja lisätä luonnon monimuotoisuutta.

Mehiläisiä voi hoitaa kaupungissakin. Kysy lisätietoa Stadin tarhaajilta.

Muistuta yritysten vastuusta

• Kirjoita työministeri Lauri Ihalaiselle ja vaadi yrityksille sitovaa sääntelyä yritysvastuusta
• Ota yhteyttä yrityksiin ja kysy, kuinka he valvovat tuoteketjujaan

Siirry tulevaisuuden ruokavalioon

• Kasvata itse hyönteisiä esim. kenttäsirkkoja tai jauhomatoja
• Lobbaa Eviraa ja poliitikkoja hyönteisten myynnin laillistamisesta

Samuli Helavuo on suunnitellut jauhomatojen kasvatusastian, joka on paitsi tyylikäs myös diskreetti.

Mitä syömme tulevaisuudessa? Miten kaikille riittää ruokaa? Mitä on ekologinen ja eettinen syöminen – nyt ja tulevaisuudessa? Foodycle-ruokafestivaali tuo kysymysten ääreen taiteilijoita, muotoilijoita, tutkijoita, ruohonjuuritason toimijoita sekä ruoasta kiinnostuneen yleisön.

Ohjelma

Pe 5.9. Viikin kampusalue (Viikinkaari 11, Biokeskus 1:n ja ja Infokeskus Koronan välissä sijaitseva aukio)

Klo 11-15 (Infokeskuksen tori)

• Tuottajatori, luomu- ja lähiruoan myyntiä
• Ravintola Ötökän ja Dodo ry:n Haarukanjälki-hankkeen infopöydät

Klo 14-15:15 (Tiedekirjaston viherhuone)

• Ruokaa kaupungissa -puheenvuorot. Aiheina mm. kummiomenapuut, syötävä puisto ja kaupunkimehiläiset

+ Mock everything & Helsinki rabbit hunts workshops -> ilmoittaudu mukaan 

La 6.9. Happi (Sörnäisten rantatie 31)

Klo 13-17:30

• Paneelikeskusteluja: Suomen leipäjonoista ja roskisdyykkauksesta globaaliin ruokaturvaan
• Food minutes: jaa ruokaan liittyvä idea tai projekti -> ilmoittaudu mukaan
• Myyttibattle

La 6.9. Kääntöpöytä (Pasilan vanhat veturitallit, Tallikatu)

Klo 19->

• Loppujuhla
• ET barbeque
• Ruokaa, musiikkia ja hyvää seuraa

Katso koko ohjelma

Tervetuloa!

Lisätiedot: www.foodycle.info, www.facebook.com/foodycle

Kuvat: Tuure Parviainen ja Seugho Lee /Foodycle

Haarukanjäljen hyönteisillassa 22.8. oli innostunut tunnelma. Yleisö ja puhujat olivat yksimielisiä siitä, että hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa.

Hyönteistutkija Lena Huldén Helsingin yliopistolta avasi tilaisuuden vastaansanomattomilla ötökkäfaktoilla. Hyönteiset ovat ympäristöystävällinen, taloudellinen ja eettinen proteiininlähde. Hyönteisten kasvattamiseen kuluu huomattavasti vähemmän rehua ja tilaa kuin esimerkiksi karjankasvatukseen ja niiden kyky tuntea kipua on ihan eri luokkaa kuin nisäkkäillä – jotkut niistä pystyvät jopa kasvattamaan uusia raajoja menetettyjen tilalle. Ja mikäpä olisi sopivaa ruokaa vuosien avaruusmatkalla? Kärpäsentoukat tietenkin. Kuva: Topi Kairenius

Yrittäjä Santtu Vekkeli valotti hyönteisbisneksen nykytilaa Suomessa ja maailmalla. Suomessa ongelmana on aikaansa jäljessä laahaava lainsäädäntö, joka ei toistaiseksi mahdollista hyönteisten myymistä ruoaksi. Esimerkiksi Belgiassa tästä on tehty eri tulkinta. Hyönteistuotannossa on kaksi eri mahdollisuutta: rehukäyttö ja ihmiskäyttö. Rehuhyönteisproteiini voisi korvata tuontisoijaa ja parantaa Suomen valkuaisomavaraisuutta ja tuotannon ympäristöystävällisyyttä. Suoraan ihmisravinnoksi viljeltävien hyönteisten tuotanto on ehkä vielä vähän kauempana tulevaisuudessa. Tässä avainasemassa on onnistunut brändäys. Kehitysmaissa hyönteisiä syödään lähinnä köyhemmissä kansanosissa. Jos länsimaissa alettaisiin syödä hyönteisiä, sitä ei pidettäisi enää köyhäilynä vaan trendikkäänä myös kehittyvissä maissa. Kuva: Tori Kairenius

Kysymykseen, saako hyönteisistä kaikki ihmisen tarvitsemat aminohapot, ravitsemustieteilijä Leena Putkonen vastasi, ettei mikään raaka-aine ole superruoka, joka sisältää kaikki ihmiselle tarpeelliset ravinneaineet. Yhdistettynä monipuolisesti viljojen ja kasvisten kanssa hyönteiset ovat erinomainen osa terveellistä ruokavaliota. Kalansyönnin lisäämistä kannatetaan uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa ja hyönteisrehu voisi olla hyvä vaihtoehto kalankasvatukseen. Kuva: Topi Kairenius

Ravintola Ötökän Niina Kangas, Tuula Lehtonen ja Susanna Turunen vahvistettuna Topi Kaireniuksella näyttivät, kuinka hyönteisistä valmistetaan ruokaa. Listalla oli mm. jauhomadoilla tuunattua leipää ja paistettuja kenttäsirkkoja.

Mehiläispesästä löytyy muutakin kuin hunajaa. Kuhnurintoukkia voi kokata. Maku muistuttaa katkarapua, Niina kuvailee.

Samuli Helavuo esitteli suunnittelemansa jauhomatojen kasvatusastian. Tyylikäs ja tarvittaessa diskreetti tapa kasvattaa toukkia eivätkä vieraat heti arvaa, mistä on kysymys.

Lena Huldénin lemmikkisirkka osoittautui varsinaiseksi linssiluteeksi.

Moni hieraisi silmiään, kun viime keväänä uutisoitiin, että YK:n maatalousjärjestö FAO kehotti raportissaan ihmisiä hyödyntämään tulevaisuudessa hyönteisiä proteiinin lähteenä. Syitä tähän ovat mm. hyönteistuotannon ekologisuus ja taloudellisuus muuhun lihantuotantoon verrattuna.

Hyönteissyönti ei kuitenkaan ole uusi asia, sillä arviolta 2 miljardia ihmistä hyödyntää jo nyt hyönteisiä ravintona – ja vielä suurempi osa tulee nauttineeksi niitä tietämättään esimerkiksi jauhojen ja suklaan mukana. Hyönteisravinnon (tietoinen) syöminen länsimaissa on toistaiseksi kuitenkin olematonta.

Voisivatko hyönteiset löytää tiensä tulevaisuudessa myös suomalaisten ruokapöytiin? Miksi hyönteisiä kannattaisi syödä? Tulisiko hyönteisfarmeista uutta työtä Suomeen? Miltä hyönteisruoka näyttää? Tule Kääntöpöydälle ottamaan selvää!

Vieraina 22.8.2014

Klo 17:30

Lena Huldén, hyönteistieteilijä

Santtu Vekkeli, keksijä ja hyönteisyrittäjä

Leena Putkonen, ravitsemustieteilijä

sekä klo 18:30 hyönteiskokkailunäytös ja hyönteisesittelyä Ravintola Ötökän ja

Koiramies-blogin kirjoittajan Topi Kaireniuksen johdolla

Kääntöpöydän kaupunkiviljelykahvila myy herkkuja ja virvokkeita klo 17.00 alkaen.

Tervetuloa!

Paikka: Kääntöpöytä, Pasilan vanhat veturitallit, Tallikatu

Kuva: Topi Kairenius

Haarukanjäljen tapahtumasarja jatkui yritysvastuuteemalla. Tilaisuudessa keskustelua herätti mm. thaimaalainen ananasmehu ja Israelin ja Palestiinan konflikti. Vastamainostyöpajassa käytiin käsiksi mainosten kuvastoon ja väittämiin.

SOK:n Jari Simolin ja Finnwatchin Sonja Vartiala alustivat aihetta keskustelulle. Molemmat olivat samaa mieltä siitä, että parhaassa tilanteessa lainsäädäntö ei mahdollistaisi työntekijöiden oikeuksien polkemista, jolloin asia ei jäisi yritysten kontolle. Simolin kertoi, että Israelin tilanteesta on tullut paljon palautetta ja israelilaisten tuotteiden boikottia on pyydetty. Toistaiseksi tätä ei kuitenkaan ole harkittu. Sen sijaan yhteistyö thaimaalaisen, väärinkäytöksistä kiinni jääneen Natural fruit -mehuyhtiön kanssa lopetettiin, kun neuvotteluista huolimatta parannuksia työntekijöiden asemaan ei olisi tullut.

Finnwatchin Sonja Vartiala toi esiin, että EU-tasolla ollaan säätämässä yritysvastuulainsäädäntöä, mutta totesi, että sen toteuttamista ollaan vesittämässä. Finnwatch haluaisi pakolliseksi riskiarvion ihmisoikeusrikkomuksista. Vartiala antoi tunnustusta SOK:lle siitä, että yritys oli pyydettäessä toimittanut tietoja heidän private label -tutkimusta varten (case ananasmehu). Hän painotti Israel-kysymyksessä, että yleisestä boikotinvastaisesta linjastaan huolimatta Finnwatch kehottaa boikotoimaan siirtokunnissa tehtyjä tuotteita. Aihe herätti paljon keskustelua yleisössä ja kaikki kommentoijat olivat Vartialan kanssa samaa mieltä.

Voima-lehden toimittaja Jari Tamminen ja taiteilija Jani Leinonen avasivat, mistä kulttuurihäirinnästä on kyse. Leinonen kertoi yhtenä esimerkkinä heidän Ronald McDonaldin sieppauksesta. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota globaalin pikaruokaketjun ongelmiin, mutta median kiinnostus kohdistui ainoastaan siihen, kuka kaappauksen on tehnyt. Tamminen nosti esiin onnistuneena kulttuurihäirintänä mm. Greenpeacen kampanjan Mattel-lelufirmaa vastaan. Kampanjan seurauksena yritys luopui lelupakkauksissa käytetystä sademetsäperäisestä materiaalista.

Vastamainostyöpajassa ideoitiin porukassa mainoksista vastamainoksia.

Lisää työpajassa tehtyjä vastamainoksia tulossa pajan vetäjän Eeva Kemppaisen Flickr-tilille. Linkki löytyy Eevan sivuilta http://kuilutumpeen.fi.

Hieno ilta, totesi yksi uupunut tapahtuman järjestelyihin osallistunut dodolainen.

Vaikka olemme eläneet viime vuodet lähiruokabuumia, on ruoantuotanto yhä kasvavassa määrin maailmanlaajuinen bisnes. Osa raaka-aineista ei kasva Suomen ilmasto-oloissa ja osa on halvempi tuottaa muualla. Globaalissa kaupassa alihankintaketjut voivat venyä pitkiksi, jolloin tieto ruoan alkuperästä ja vastuu sen tuotanto-oloista hämärtyy.

Miten voimme varmistaa, että kauppa on reilua ja ruoantuottajat saavat työstään korvauksen, jolla elää? Miten yritykset valvovat tuoteketjujaan? Kuinka kuluttaja voi vaikuttaa yritysten käyttäytymiseen? Tule keskustelemaan ja ideoimaan Kääntöpöydälle!

Vieraina 8.8.2014

Klo 17:30

Sonja Vartiala, Finnwatchin toiminnanjohtaja

Jari Simolin, S-ryhmän hankintajohtaja

sekä

Klo 18:30

Vastamainostyöpaja vetäjinään Eeva Kemppainen, Kuilut umpeen -projekti, Jari Tamminen, Voima-lehden toimittaja ja Häiriköt – kulttuurihäirinnän aakkoset -kirjan kirjoittaja ja taiteilija Jani Leinonen. Pajassa käydään käsiksi mainoskuvastoon, opitaan, mitä on vastamainonta ja kulttuurinhäirintä ja ideoidaan uusia vastamainoksia.

Kääntöpöydän kaupunkiviljelykahvila myy herkkuja ja virvokkeita klo 17.00 alkaen.

Tervetuloa!

Paikka: Kääntöpöytä, Pasilan vanhat veturitallit, Tallikatu (www.kaantopoyta.fi)

Kääntöpöydän aurinkoisessa perjantai-illassa keskusteltiin ruuantuotannon ja luonnon monimuotoisuuden yhteydestä sekä tietysti herkuteltiin hunajantuottajien ja Kääntiksen kahvilan herkuilla.

Tapahtuma alkoi hunajanmaistelulla. Vadelmia, kanervia, omenia tai tattaria pölyttäneiden mehiläisten tuottama hunaja maistui ja näytti ihan erilaiselta.

Hunajanmaistelun veti Stadin tarhaajien Merja-Riitta Laurila. Hän oli samana aamuna maistattamassa hunajaa myös ylen aamu-tv:ssä. Tsekkaa areenasta, jos et päässyt perjantaina paikalle!

Lauri Reuter kertoi, että mehiläisten tilanne Euroopassa on Amerikkaan verrattuna hyvä. Täällä ongelmana on kuitenkin mehiläistarhaajien korkea ikä. Uutta sukupolvea pitäisi saada tilalle, sillä mehiläisten merkitys suomalaiselle maataloudelle on suuri. Mehiläisten pölytyspalveluiden arvo on arviolta kymmenkertainen niiden tuottaman hunajan rahalliseen arvoon verrattuna.

Kaisa Torppa esitteli Dodon kehitysyhteistyöhanke Tany Maitsoa. Madagaskarilla toimivassa hankkeessa kehitetään kyläyhteisöjä ja yhtenä keinona on mehiläistarhaus.

Pauliina ja Jari Ukkonen ovat mukana kehittämässä kriteerejä metsälaidun- ja luonnonlaidunlihalle. Laiduntavat eläimet tekevät tärkeää luonnonhoitotyötä estämällä niittyjen ja hakamaiden umpeenkasvua ja turvaavat näin elinympäristön monelle eläin- ja kasvilajille.

Taphtuman lopuksi nähtiin hätkähdyttävä More than honey -dokumentti, joka kertoo, millaista bisnestä mehiläistarhauksesta on tullut esimerkiksi Amerikassa, ja miksi se osaltaan selittää mehiläisten häviämistä näillä alueilla. Kannattaa katsoa!

Kuva: Tuula Lehtonen

Perjantaina 25.7. vietetään Kääntöpöydällä Haarukanjäljen Luonnon monimuotoisuus -iltamia.

Mehiläisillä ja muilla pölyttävillä hyönteisillä on suuri merkitys ruokaturvan kannalta. Jopa kolmannes maailman ravinnosta tuotetaan hyönteispölytyksen avulla ja hyönteispölytyksen arvoksi on laskettu huikeat 153 miljardia euroa vuodessa.

Mm. maatalouden tehostumisen seurauksena niin tarhattujen kuin luonnonvaraistenkin pölyttäjähyönteisten populaatiot ovat kuitenkin päässeet taantumaan. Laiduntaminen on yksi keino hoitaa mehiläisille tärkeitä niittyjä, jotka tarjoavat elinympäristön myös lukuisille muille lajeille.

Kuinka ruuantuotannolla voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta? Millä tavalla mehiläistenhoito parantaa ruokaturvaa kehitysmaissa? Miten mehiläistarhaus onnistuu kaupungissa? Tule mukaan maistelemaan ja keskustelemaan Kääntöpöydälle!

Ohjelma:
Klo 17.00

Hunajatasting Stadin tarhaajien Merja-Riitta Laurilan johdolla

Klo 17:30

Lauri Reuter, mehiläishoitaja ja kaupunkitarhaaja

Kaisa Torppa, Dodo ry:n kehitysyhteistyöhanke Tany Maitso Madagaskarilla

Pauliina Ukkonen, Metsälaidun-hanke

Klo 19

More than honey -dokumentin näytös (englanninkielinen tekstitys)

Kääntöpöydän kaupunkiviljelykahvila myy herkkuja ja virvokkeita klo 17.00 alkaen.

Iltamien musiikkitarjonnasta (n. 20.45 alkaen) vastaa orkesteri Panda & Tim ja Muut eläimet

Tervetuloa!

Paikka: Kääntöpöytä, Pasilan vanhat veturitallit, Tallikatu

Haarukanjälki osallistui Oulun Dodon Hyvät evväät -piknikille ja Dodo keittiö -keskustelutapahtumaan hyönteisruokateemalla.

Oulun Dodon liikkuva puutarha oli mukana piknikillä. Dodo-aktiivi Mira Sovijärvi iloitsee, että perunat ja yrtit ovat jo päässeet hyvään kasvuun alkukesän kylmyydestä huolimatta.

Oman kaupunkiviljelmän voi perustaa vaikka vanhoihin saappaisiin. Kysyy lisää vinkkejä lähiseutusi dodolaisilta.

Villiyrtit ovat hyviä evväitä piknikille. Tässä salaatissa oli mm. kurkkuyrttiä ja voikukanlehtiä. Leipomukset oli maustettu jauhosavikalla.

Dodo keittiössä nostettiin esiin syyt, miksi hyönteiset olisivat osa kestävää tulevaisuuden ruokavaliota: ympäristöystävällisyys, kustannustehokkuus, terveellisyys, saatavuus – ja hyvä maku!

Ensi lauantaina 19.7. kannattaa hyvän ruuan ystävien ja leppoisaa piknikseuraa hakevien suunnata Ouluun.  Dodon kaikille avoimen Hyvät evväät -piknikin osallistujien toivotaan tuovan evväänsä, reseptinsä ja käyttämiensä raaka-aineiden tarinat jaettavaksi yhteisille piknik-vilteille.

Piknikillä Haarukanjälki -hankkeen Susanna ja Silja vinkkaavat, kuinka jokainen voi kantaa kortensa kekoon suljetun ravinnekierron edistämiseksi. Unikki Unikorni -improvisaatioteatterin Minttu Sakki pitää rennot improjamit halukkaille osallistujille. Tapahtumassa voi myös tutustua Dodon Vihertäjien liikutettavaan puutarhaan ja miten sen kasvu on edennyt kevään Ookko nää kaupunkiviljellyt -tapahtumassa tehdyn perustamisen jälkeen. Paikka on Hupisaarilla vähän Paratiisista pohjoiseen. Piknik alkaa 13.00, improjamit 14.00 ja kello 16.00:sta siirrymme jatkamaan tapahtumaa Dodo-keittiöön ravintola Tubaan.

Dodo-keittiössä Haarukanjälki on jälleen vauhdissa, kun keskustellaan hyönteisistä osana tulevaisuuden ruokavaliota. Lopuksi, alkaen noin 17.30 kuulemme hylätyistä kauppalapuista laulavaa LappuLiisat -duoa. Tapahtuman jälkeen halukkaat voivat jatkaa saunomaan Kesän saunaan Tuiran rannalle. Uimavälineet mukaan. Sauna on omakustanteinen.

Kuva: Tuula Lehtonen