Kääntöpöydän aurinkoisessa perjantai-illassa keskusteltiin ruuantuotannon ja luonnon monimuotoisuuden yhteydestä sekä tietysti herkuteltiin hunajantuottajien ja Kääntiksen kahvilan herkuilla.
Tapahtuma alkoi hunajanmaistelulla. Vadelmia, kanervia, omenia tai tattaria pölyttäneiden mehiläisten tuottama hunaja maistui ja näytti ihan erilaiselta.
Hunajanmaistelun veti Stadin tarhaajien Merja-Riitta Laurila. Hän oli samana aamuna maistattamassa hunajaa myös ylen aamu-tv:ssä. Tsekkaa areenasta, jos et päässyt perjantaina paikalle!
Lauri Reuter kertoi, että mehiläisten tilanne Euroopassa on Amerikkaan verrattuna hyvä. Täällä ongelmana on kuitenkin mehiläistarhaajien korkea ikä. Uutta sukupolvea pitäisi saada tilalle, sillä mehiläisten merkitys suomalaiselle maataloudelle on suuri. Mehiläisten pölytyspalveluiden arvo on arviolta kymmenkertainen niiden tuottaman hunajan rahalliseen arvoon verrattuna.
Kaisa Torppa esitteli Dodon kehitysyhteistyöhanke Tany Maitsoa. Madagaskarilla toimivassa hankkeessa kehitetään kyläyhteisöjä ja yhtenä keinona on mehiläistarhaus.
Pauliina ja Jari Ukkonen ovat mukana kehittämässä kriteerejä metsälaidun- ja luonnonlaidunlihalle. Laiduntavat eläimet tekevät tärkeää luonnonhoitotyötä estämällä niittyjen ja hakamaiden umpeenkasvua ja turvaavat näin elinympäristön monelle eläin- ja kasvilajille.
Taphtuman lopuksi nähtiin hätkähdyttävä More than honey -dokumentti, joka kertoo, millaista bisnestä mehiläistarhauksesta on tullut esimerkiksi Amerikassa, ja miksi se osaltaan selittää mehiläisten häviämistä näillä alueilla. Kannattaa katsoa!