Haarukanjäljen blogisarja jatkaa Afrikan mantereella ja siirtyy Dodon Tany maitso -kehitysyhteistyöhankkeen maisemiin Madagaskarille. Seuraavassa Raherisoa, seitsemän lapsen äiti ja maanviljelijä kertoo, millaista on elämä madagaskarilaisella perhetilalla.
Viljelijä Raherisoa ja hänen herneviljeljelmänsä
Nimeni on Raherisoa. Olen 82-vuotias seitsemän lapsen äiti (vanhin poikani on jo kuollut). Olen leski. Mieheni oli maanviljelijä ja minä ja kolme lastani jatkamme viljelyä. Maanviljelyn avulla pystyimme mieheni kanssa elättämään lapsemme. Kylämme sijaitsee 35 kilometriä Antananarivosta lounaaseen.
Tilan hoidosta huolehtii koko perhe
Nykyään tilallamme elää neljä perhettä, joihin kuuluu yhteensä 25 henkilöä. Meillä ei ole viljelyn lisäksi muuta työtä. Viljelemme vihanneksia, papuja, riisiä, kassavaa, maissia, bataattia, hedelmiä ja mansikkaa, joka on tärkeä tulonlähde. Pääkasvimme on riisi. Kasvatamme myös seebuja (monirotuinen nautaeläin), sikoja, ankkoja ja kanoja.
Kaikki meistä osallistuvat tilan hoitoon; miehet ovat vastuussa voimaa vaativasta työstä kuten kyntämisestä ja seebujen viemisestä laitumelle, kun taas naiset ja lapset huolehtivat kastelusta, kylvostä (riisi), rikkaruohojen kitkemisestä ja eläinten ruokkimisesta. Palveluksessamme on noin 10 naista auttamassa riisin kylvön aikaan ja heille maksetaan työstä per päivä.
Seebuja käytetään apuna kylvössä ja tavaroiden kuljetuksessa.
Tilan kanat vaeltavat päivisin vapaana
Käytämme viljelyssä lannoitteena sekä lantaa että ostolannoitteita. Seebujen, sikojen ja kanojen lantaa käytetään suurimmalla osalla viljelyksistä. Ostolannoitteita ja torjunta-aineita tarvitaan erityisesti mansikan viljelyssä ja niitä ostamme Antananarivosta.
Karjalle ei tarvitse ostaa rehua, koska meillä on siihen tarkoitukseen kassavaa, bataattia, maissia ja riisiä sekä riisin lehtiä. Päivisin päästämme eläimet luontoon eikä niitä silloin tarvitse paljon ruokkia. Jos meillä ei talvella ole tarpeeksi heinää, voimme myös istuttaa sitä.
Meille suuri ongelma on siementen, lannoitteiden ja torjunta-aineiden korkea hinta. Sen lisäksi että meidän täytyy mennä Antananarivoon asti niitä ostamaan, niiden hinta nousee jatkuvasti. Sen vuoksi mennessämme Antananarivoon myymään tuotteitamme, käytämme hyväksi tilaisuuden ostaa niitä samalla. Myymme osan sadostamme riisiä lukuunottamatta ja käytämme loput siemeneksi ja ruuaksi.
Riisi takaa ruokaturvan, mansikka menee myyntiin
Emme koskaan myy riisiä, koska se takaa meille ruokaturvan koko vuodeksi. Mansikka on päämyyntituotteemme. Ongelmana on ilmastonmuutos talven myöhentymisen muodossa. Se vaikuttaa eniten mansikanviljelyyn. Emme enää tiedä, mikä on oikea aika sen istuttamiseen. Siksi meidän on käytettävä tehokkaita lannoitteita ja torjunta-aineita.
Mansikoiden myynti on perheelle tärkeä tulonlähde.
Eläimistä myymme osan siipikarjasta ja sioista. Seebuja puolestaan käytetään apuna riisin kylvössä vetämään kylvöauraa ja tuotteiden kuljetuksessa vetämään vaunuja. Tuotteista saatava hinta on yleensä tyydyttävä.
Tähän asti meillä on vielä käytössä perinteiset viljely ja karjankasvatustekniikat. Kylällämme ei ole mitään yhdistystä tai osuuskuntaa. Olemme tottuneet tekemään töitä perheen kesken. Olemme tyytyväisiä työhömme ja ylpeitä siitä, että olemme viljelijöitä. Jopa kaupungissa elävät lapseni ja lapsenlapseni tulevat tänne lomalla, koska he ikävöivät maatilan elämää.
Alkuperäisteksti:
Raherisoa
Käännös englanniksi ja kuvat:
Haingotiana Ramiarinjanahary
Käännös suomeksi:
Susanna Kaasinen/Haarukanjälki