Kuka olisikaan sopivampi avaamaan Haarukanjäljen ruokaturvaa käsittelevän blogisarjan kuin ruoantuottaja? Jos on kesän sää  jälleen tänä vuonna ollut suomalaisille intohimoisen keskustelun aihe, on se sitä vielä enemmän suomalaisille viljelijöille. Lounaissuomalainen viljelijä Airi Kulmala kertoo, miksi näin on, ja vastaa myös usein toistuvaan kysymykseen, miksi suomalaisille viljelijöille maksetaan maataloustukia.

Tervehdys täältä maatilalta, jossa viljelen oluen ja vaalean leivän raaka-ainetta eli mallasohraa ja vehnää. Käytän ns. tavanomaista tuotantotapaa kuten noin 90 % Suomen tiloista tekee.

Viljojen lisäksi minulla on erilaisia nurmia, joille ei anneta lisäravinteita eikä käytetä kasvinsuojeluaineita. Niiden satoa ei myöskään korjata, vaan ne tarjoavat elinympäristön monille eläimille ja pienemmille eliöille samalla kun tavoitellaan vesiensuojeluhyötyjä.

Maatiloilla voidaan lisätä luonnon monimuotoisuutta perustamalla ns. luonnonhoitopeltoja.

Tilani pinta-ala vastaa tilastojen mukaista keskikokoisen tilan alaa eli runsasta neljääkymmentä hehtaaria. Suomessa tuotantoeläimiä on vain kahdella tilalla kymmenestä. Minä kuulun enemmistöön, pihalla seisova navetta on ollut tyhjillään jo kohta 30 vuotta. Kasvinviljelijä ei ole sidottu työmaalleen samalla tavalla 24/7 kuten kotieläimiä pitävä, mutta työt on kuitenkin hoidettava ajallaan.

Kesällä viljelijän työ käy kuntoilusta

Kevään koittaessa kylvöjalka alkaa kummasti vipattaa vaikka viljelijän työ kuinka välillä kyllästyttäisi. Kylvöaika on yksi vuoden kiireisimmistä. Silloin on edettävä ripeästi, jotta kasvukausi saadaan hyödynnettyä tarkoin. Kun kylvöt on saatu tehdyksi, voi vain toivoa suosiollista kasvukautta.

Kun vilja on hyvällä oraalla ja kasvattaa kortta, työllistävät kasvinsuojeluun liittyvät työt, joilla turvataan kasvien kasvua, jotta erilaiset taudit ja rikkakasvit eivät saa niistä yliotetta. Torjunta perustuu kuitenkin aina todettuun tarpeeseen, sillä terve kasvi ei tarvitse lääkettä. Tuhohyönteisiä olen koko 20-vuotisen viljelyhistoriani aikana torjunut kerran pari.

Miksi tämä kaikki tehdään? Mitä paremmin kasvit voivat, sitä suuremman ja paremmin käyttötarkoitukseensa soveltuvan sadon ne tuottavat veden, lämmön, valon ja ravinteiden avulla. Maassa olevat kasvinravinteet päätyvät kasviin mm. valkuaisaineiksi ja hiilihydraateiksi. Tavoite on, että maahan jää sadon korjuun jäljiltä mahdollisimman vähän ravinteita sellaisessa muodossa, jossa ne voivat päätyä kuormittamaan vesiä ja ilmaa ennekuin seuraava kasvi niitä hyödyntää.

Jos olet heinäkuussa nähnyt viljelijän kävelevän pellolla edes takaisin, ei hän ole ollut todennäköisesti lenkillä vaan etsimässä, ja huonolla tuurilla myös säkkiin keräämässä, hukkakauraa. Kyllähän tässä työssä myös kilometrejä kertyy eli sen puolesta käy kuntoilunakin. Laki määrää torjumaan hukkakauraa. Kasvi ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta valloittaa helposti pellot omaksi kasvupaikakseen.

Vastapuidun viljan tuoksu ja jaloissa rapiseva sänki

Kun elokuu koittaa, alkaa sadonkorjuu olla käsillä. Tämä työ hyvissä oloissa käy juhlasta. Vastapuidun viljan tuoksu ja jaloissa rapiseva sänki aurinkoisena päivänä on yksi parhaista hetkistä.

Jos korjuuaikana sataa paljon ja maat kastuvat litimäriksi, on juhlafiilis kuitenkin kaukana. Sateen jälkeen on odotettava myös kasvustojen kuivumista. Ei riitä, että sade taukoaa. Hyvällä tuurilla sadonkorjuuseen menee pari viikkoa, huonolla tuurilla pari kuukautta. Tämän jälkeen onkin enää maan muokkaus jäljellä, jotta seuraavana keväänä on taas hyvä jatkaa.

Kasvit tarvitsevat sopivasti vettä ja lämpöä

Ohrapelto on jo hyvässä kasvussa. Säällä on suuri merkitys sadon onnistumiseen.

Kuten vähintään rivien välistä olette lukeneet, on säätilalla viljelijälle paljon suurempi merkitys kuin kaupunkilaisille. Säästä puhuminen on meille viljelijöille muutakin kuin kohteliasta small talkia. Vettä ja lämpöä tarvitaan sopivasti. Ei liikaa, koska emme viljele riisiä. Myös liika kuivuus ja kuumuus tappavat kasvit tai vähintään heikentävät kasvun, kuten käy ruukkukukillekin, jos unohtaa kastelun.

Se, mikä on hyvä sää, vaihtelee kasvukauden aikana. Aluksi tarvitaan enemmän kosteutta, jotta kasvu lähtee hyvään käyntiin. Lämpötilan ei olisi hyvä olla hellelukemissa, jotta kasvi kehittää myös hyvät juuret. Sadonkorjuun aikaan elo-syyskuussa toivotaan kuivia kelejä, jotta luonto kuivattaisi sadon mahdollisimman kuivaksi pellolla. Näin viljan kuivaustarve ulkopuolista energiaa käyttäen jää pienemmäksi. Tämä säästää myös rahaa.

Miksi tukia maksetaan?

Jossakin vaiheessa sitten myyn tuotetun sadon. Jos kaiken myy kerralla, on vain yksi tilipäivä vuodessa. Kuluja on kuitenkin läpi vuoden: tarvikkeiden ostoja, lainan lyhennyksiä ja ihan normaalin arjen kuluja kuten kaikilla muillakin. Pitää vain suunnitella vähän tarkemmin.

Nykyisin viljelijä saa vajaan kolmanneksen tuloistaan erilaisina tukina. Osa tuesta on pikemminkin korvausta: viljelijälle korvataan esimerkiksi erityisistä ympäristönhoitotoimista syntyneitä kuluja.  Osa on suoraa tukea, mutta ketä lopulta tuetaan. Viljelijälle maksetaan tuotteista vähemmän kuin niiden tuottamiseen kuluu rahaa, tuilla paikataan tätä erotusta.

Toinen vaihtoehto olisi, että viljelijä saa suoraan tuotteistaan selvästi korkeamman hinnan. Tämä näkyisi myös kuluttajan kukkarossa. Moni viljelijä haluaisi luopua tuista, sillä tuotteen hinnan kautta tuleva korvaus kannustaa yrittämään entistä paremmin.

Tuet eivät kuitenkaan tule viljelijälle kuin Manulle illallinen. Tukien määrät ja muodot vaihtelevat, tukia pitää hakea vuosittain ja niiden eteen on noudatettava moninaisia ehtoja, joiden noudattamista myös valvotaan. Valvonta on ymmärrettävää, koska kyse on yhteiskunnan rahojen käyttämisestä. Valvonnan määrää ei kuitenkaan pidä paisuttaa mahdottomaksi, sillä valvontakaan ei ole ilmaista.

Suurimmalla osalla valvotuista tiloista ei löydy mitään rikkeitä, mutta valvonta herättää kuitenkin viljelijässä pelkoa – olenko tehnyt sittenkään kaikkea oikein vaikka olen kaikkeni yrittänyt. Ehdot muuttuvat ja monimutkaistuvat koko ajan. Pelkästään tukien hakuoppaassa oli 128 sivua tänä vuonna, joten tahattomat virheet ovat hyvinkin mahdollisia.

Viljelijän työ on osittain elämäntapa, mutta se on myös ankaraa työtä menestymisen ja epäonnistumisen hetkineen.  Tämä on yhtä arkea ja juhlaa.

Airi Kulmala tuottaa ruokaa Lounais-Suomessa ja ratkoo maatalouden ympäristökysymyksiä MTK:ssa.

Kuvat: Airi Kulmala